Pipo päähän!

Seuraa muutama rasittavan huonolaatuinen talvivalolla otettu värejä vääristävä kuva viime viikon pipokokeiluista.

 

Joskus muistui mieleeni ala-asteella koulussa tehdyt villalanka-karvapallot, nämä siis:

 Ja mietin, toimisiko sama myös pienoiskoossa. Piti kokeilla.

 

 Kyllä se toimii. Ja kun oli tupsu, piti sille tietysti tehdä myös pipo alle. Ompelulangasta 0,75 mm virkkuukoukulla tuli se.

 Tai ne. Eihän sitä yhteen voinut jättää.

Päähän asti en millekään nukelle näitä kokeillut, nuket kun tahtovat olla niin isotukkaisia (tai omatekoiset kärsivät siinä määrin alopeciasta ettei päätä tohdi hiertää millään ylimääräisellä).

 Koristepipoina menevät ainakin hyvin.
Ai että, miten ärsyttää nämä kuvien väriviat.

Virkkuuta ja värkkyytä

Virkkuukoukku on ollut muuton jäljiltä pitkään (yli vuoden) hukassa ja kärsimättömästi olen sitä turhaan muutamaan kertaan etsinyt virkkausinnon iskettyä. Viikko sitten se löytyi vahingossa, ja sen jälkeen koukkuun on pitänyt tarttua jo monena iltana.

1:12-mittakaavan kasseja on varsin terapeuttista virkkailla kirjavista ompelulangoista.

 

Miksi siis tyytyä yhteen?  

Tuitun uudet vaatteetkaan eivät ole aiemmin blogissa näyttäytyneet. Mekko ja söpöt villasukat ovat muiden miniatyyriharrastajien käsialaa.

 

 

 Viikon aikana valmistui myös ohut torkkupeitto nukkekodin makuuhuoneeseen. Tämän kanssa oli kärsivällisyys vähällä loppua kesken, niin hitaasti homma edistyi. 7-8 tuntia siihien pätkissä upposi aikaa harjaantumattomalta virkkaajalta. Virkkukoukku on 0,75 mm ja lanka sitä ohuen ohutta ompelulankaa.

 Aiempia hankintoja muilta harrastajilta: pieni paperikassi ja iki-ihanat varsisaappaat. <3

Vuoden takaisen muuton jäljitä myös balsalevyt ovat kadoksissa, edelleen. Jämäpussin pieniä balsapaloja löysin ja heti oli aivan pakko päästä vähän nikkaroimaan.

Pieni elämää nähnyt saunajakkara odottelee vielä vessan puolella saunan väliseinän valmistumista. 

 

 Vessaan rakentui myös pidempi lankkupenkki. 

 

 

Samalla oli ihan pakko saada tehdä myös pieni punainen jakkara, koska teki mieli. Sen siis tein, vaikka punainen väri ei millään tavalla ole nukkekodin värimaailmaan istuva.




Sinne se kuitenkin päätyi keittiön nurkkaan. Varmaankin perintöjakkara, josta ei tunnearvon vuoksi voi luopua, vaikka väri ei olekaan harmaaseen taloon sovelias.

Virketi virk

Virkkaamisvauhtiin päästyäni on koukku heilunut useampanakin päivänä. Tässä joitakin tuotoksia.

 

Nämä Tuitun esittelemät kassit lähtivät suoraan toisiin nukkekoteihin. 

 Omaan olohuoneeseen jäi tämä pikkuruinen veska, johon ei avainten lisäksi juuri muuta mahdu.


Kauppakassi on pikkuisen isompi.

 

Mutta vain ihan pikkuisen. Viikonloppuostoksille tämänkään kanssa ei ole asiaa.

Vinttihuoneen naulakkoon päätyi kolmesta kassista pienin, joka on jo niin pieni, että kelpaa enää koristeeksi.

Suurin virkkuutyö, Tuitun harmaa neulepusero, jäi puolta hihaa vaille valmiiksi, kun ompelulankarulla loppui kesken. Saman sävyistä harmaata ei tietystikään löydy mistään. Kärsimätöntä koetellaan nyt!

Koukuttelua

Huussin mattoprojekti sytytti pienen virkkauskipinän, ja koukkua ja ompelulankoja täytyi heilutella pikkuisen lisää.


Virkkasin pikkuruisia patalappuja onnellisena parista opitusta perussilmukasta ja siitä, miten nopeasti tulee valmista, kun mittakaava on suosiollinen!

Eivät polta enää näppejä kuumat kattilat. 

 Tästä piti tulla hempeän vaaleanpunainen torkkupeitto valkoisilla raidoilla, mutta siitä tuli olosuhteiden pakosta hempeän vaaleanpunainen pussukka valkoisella raidalla. En meinaa millään saada virkkuutyömaata pysymään määrätyissä rajoissa, vaan se alkaa aina edetessään ärsyttävästi kaventua. En vielä ole keksinyt, missä kohtaa jää silmukka välistä, mutta jossain se selvästikin jää!

 Räsymattoharjoituksissa syntyi oheistuotteena myös riemunkirjava kassi. 

 

Hipihkö?

Nukkekodin vinttihuoneen vuoteelle päätyi taitavamman koukuttelijan tuotos, ihana virkattu päiväpeite, jonka bongasin nukkekotikirppikseltä. Aarre!