Noita on asettunut taloksi ja ensimmäinen epäilyttävä keitos on jo tulilla.
Päätyseinustan hyllyille on nosteltu purkki poikineen, ylimmille hyllyille harvemmin tarvittavat ja alas arkikäytössä kuluvat. Noitaa en (ehkä) mökkiin rakenna mielikuvaa konkreettisempana, mutta mikäli noita mökissä olisi, sen otsa kopsisi takan yläreunaan. Niinpä hyllyistä vain kaksi alinta ovat kurotuskorkeudella.
Ylimmät hyllyt.
Elixir-liemen taakse jää tämän hyllyn valo.
Hyllyjen alapuolelle lisäilin sinne tänne pölyisiä hämähäkin verkkoja pumpulista venytellen.
Kirjojen sisustat ovat balsaa. Erilaisia vanhoja loitsukirjoja noidalla on melko liuta hyllyille ripoteltuina.
Muutaman millimetrin korkuiset maustepurkit ovat odotelleet siinä kuuluisassa jemmassa aikansa esillepääsyä. Rapsuttelin niihin liiduista jauhetta täytteeksi ja annoin noidan käyttöön.
Pyöreän muovirasian sisältö on ylijääneistä purkkien korkeista murenneltua. Kannen liimasin tässä rasiassa raolleen lusikkaa vasten.
Linnun pesän suhteen muutin mieltäni empatiasyistä. Ei se olekaan puun oksalta mukaan häijyilty, vaan katon rakosista on tuonne tipurohkelikko ihan itse pesänsä rakentanut. Siellä se on keskellä synkkää metsää, mutta silti turvassa tuulelta ja sateelta, eikä noitakaan sitä ole katsonut aiheelliseksi häätää.
(Samalla seinustalla roikkuva siipi on tietysti isomman varislinnun...)
Kuivien ohranversojen purkissa on pohjalla Erikeeperiä, joka kuivuessaan on kirkastunut valkoisesta sameaksi suovedeksi. Lasipurkin korkeus on 17 mm.
Käärmeöljypurkkiin ja muihin decal-siirtokuvatekniikalla koristelluihin en voinut enää tehdä täyttöjä Fimo Liquidilla, koska uunin kuumuus olisi varmaankin sulattanut siirtokuvat pilalle. Näitä varten täytyi siis löytää huoneilmassa kovettuva kirkas neste. Hartsikeinovesi oli jemmasta loppu, ja kiven takana oli sitä löytää. Lopulta 200 ml Still Water -maisemointivettä matkusti pahviyksiössään tänne Iso-Britanniasta asti. Tässä kuivuminen on vielä vähän kesken ja väri ei ole kunnolla kirkastunut.
Yksi määrätietoinen maan matonen on päättänyt paeta. Ymmärrän kyllä ratkaisun. Alla noidan reseptit, päällä neljä nälkäistä linnunpoikaa kuoriutumaisillaan.
Poison-muovipurkissa on myös tekovettä hiljalleen kirkastumassa. Tällä purkilla on korkeutta noin sentti.
Pöydällä on kummituksenkarkotusloitsun resepti. Loitsuun tarvittavan pöperön kokkaus on noidalla kesken. (Noitamökeissä se on ensipäivinä tehtävä, kun metsästä muuttometelin houkuttelemana paikalle vaeltaneet aaveet jäävät muuten uteliaina nurkkiin huokailemaan ja aiheuttavat ikävää vetoa jalkoihin.)
Pohjalle saostuva vihreä liemi syntyi rapsuttemalla pohjalle ensin vihreää liitua ja lisäämällä Fimo Liquid -geeli päälle, ja pyöräyttämällä vain hivenen hammastikulla väriä sekaisin. Sitten lusikka perään ja uuniin jähmettymään.
Rouhean työtason jätin pitkän juupas-eipäs-mietinnän jälkeen melkein käsittelemättömäksi balsapinnaksi. Karheaan puun pintaan on läikähdellyt monenlaista noidan eksoottisista kokkailuista.
Takka on noidankin kodin sydän.
Liekit lepattavat kuivien koivuhalkojen alla vasta heräillen. Kohta leimahtaa.
Pienessä ruuvissa roikkuva messingin värinen, ruskealla akryylimaalilla ruosteiseksi huijattu metallinen kädenjatke on apuna uunin pellin avaamisessa ja sulkemisessa.
Tämän tuvan peltiä tosin ei hetkeen ole suljettu, kun hämähäkin verkot ja niiden kärpäspaketit ovat häirintymättöminä sijoillaan.
Katon korkeuksissa roikkuu häkkejä ja luukutukseen soveltuva ansalaatikko. Materiaaleina balsa, taipuisa rautalanka, akryylimaalit ja kapea nahkanauha luukun saranoissa.
Toisella seinustalla tupasessa on myös noidan välineitä ja astioita.
Hämähäkin myrkky on hyvä pitää ylähyllyllä.
Lautanen on ohutta posliinia, kuva vanhan lautasen pintakuvioituksesta googlailtu netistä, pienennetty mittakaavaan ja siirretty decal-tekniikalla lautaselle.
Hunajalla makeutettu koppakuoriaistiiviste on noidan herkku ja pitää hampaat huonossa kunnossa.
Vanha peltisaavi alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä siinä vesi pysyy. Juokseva vesi noidan mökissä tarkoittaa suolammesta ämpärin kanssa juosten haettua.
Ämpärin olen aiemmin ruostutusaineilla käsitellyt, ja vesi on hartsipohjaista kovetettua keinovettä.
Punaisen pikkujakkaran tein myös jo aiemmin, ja tästä ympäristöstä sekin paikkansa löysi. Luuta on koivun oksaa ja askartelujuutista nykäistyjä säikeitä.
Ikkunan ulkopuolella poseeraa kääpiöviikuna.
Verhoksi vaihdoin myrkynvihreästä ompelulangasta virkkuukoukun avustuksella riipimäni tekeleen. Kerrankin sai virkata oikein tarkoituksella huonosti!
Ikkunanlaudan kynttilä on pumpulipuikon varren pätkä, valkoista akryylimaalia talina ja ompelulanka sydämenä. Rosoinen metallialunen löytyi jemmasta, enkä yhtään muista, mikä se joskus on ollut.
Lattialle mallailin muutamaa mattoa, mutta se on lopulta parempi ihan paljaana.