Huussi

Tänä viikonloppuna aloittelin pitkään mielessä pyörinyttä ulkohuussi-roomboxia.

 Tähän vaiheeseen asti pääsin. Mittakaava on tavanomainen noin 1:12. Itse huussi on melkein valmis, mutta muu vielä ei. Tämä sijoittuu lasikantiseen kynttilälaatikkoon, johon mahtuu pala ympäristöä huussin maisemaksi.

 Muutama kuva työvaiheista. Ensin pientä mittailua ja värien valintaa, sitten seinät yksitellen kasaan.

 Käytin pahvia sekä seinien että istuinosan pohjana, jolloin mitoitus oli helppo tarkistaa jo ennen balsalaudoituksen liimaamista ja maalaamista.


Seinä kerrallaan pystyyn.

 Kankut kiittävät lämmittävästä renkaasta ainakin talviaikaan! Se on ohuesta pakkausmateriaali-pehmustelevystä.

Ripaus inhorealismia minimaailmaan. Realismia vähentää mutta inhoa lisää se, että tämä säiliö on poikkeuksellisesti päältä tyhjennettävä. Onnea matkaan, kesämökkiläiset! Joku raja mielihyvällekin!


 Istunnon venyessä voi opetella lajintunnistusta.


 Tai lukea sarjakuvia, tietysti.


 On niitä luettukin, vai kosteusko se käpristää?

Täältä näkee, onko vessa varattu! Ikkunalasina CD-levykotelosta lohkottu muovi.

 Ikkunalaudalla on ruosteinen emalimuki, johon kesäaikaan voi poimia luonnon kukkia hyysinkin somisteeksi. Muki on paperista aiemmin tehty.


Mikä lie vanha pullokin jäänyt ikkunalle lojumaan. Kukaan ei enää muista, mitä siinä on, ja mitä sillä on joskus tehty. Rasvattu saranoita ehkä? Pesty mattoja? Ohennettu maalia rakentamisen aikaan?

 Ylähyllyllä on vessapaperijemman lisäksi pesusieni ja risa pyyhe. Ja ilmanraikastinsuihke tositilanteiden varalle.

 Tämä siitä seuraa, kun ei rakenneta kunnon maavaroja, kauaa ei puu siistinä pysy! Tietysti likaiset kengätkin paljaat varpaatkin sotkevat joka käynnillä, varsinkin sadepäivinä.
Kynnyksen edessä kasvava ruoho jää etuseinän asentamisen jälkeen sisäpuolelle, sen verran löyhärakenteinen huussi on. Siinä se saa vapaasti kasvaa, jos vain olosuhteita sietää.

Kuiviketta aina perään!

Kuvan nappasin netistä ja tulostin, päällystin kontaktimuovilla ja taittelin säkiksi.

 Rouhea puukauha on laiskoina kesälomapäivinä rantakivellä koivuhalosta vuoltu.
No, balsaa.
Kuivikepuruina on vehnäleseitä, joukossa vähän kukkamultaa.

 Etuseinä ovineen valmistui irrallaan. En malttanut olla tekemättä ikkunaa siihenkin. Järvimaiseman suuntaan kumminkin!


 Etuseinä paikallaan.


 Oven sisäpuolella ei ole ikkunanpielillä hienosteltu. Pitsiverho on kiinni huolettomasti ristipääruuveilla.

 Kurkistus ylhäältä ennen katon nikkarointia.

 

 Ulkohuussin oma pienpuutarha levineen, jäkälöineen ja sienirihmastoineen.

 Sisänurkkiinkin on kosteus jälkensä jättänyt.


Viimeiseksi valmistui katto. Pohjana pahvi, sisäpuolelle laudoitus ja ulkopuolelle huopa liitutauluarkista. Jäkälää kasvaa jo sekin.


Sisäpuolelta näkee, ettei katto ole millään muotoa tiivis. Automaattinen ilmanvaihto!

Kasausvaiheessa roombox-laatikkoonsa mallattuna huussi alkoi näyttää niin pimeältä, että päätin lisätä sinne led-valon. Johdot sai hyvin katon harjaan piiloon ja maalin alle. Led saa jäädä kattoon tuollaisenaan, raakana hehkulamppuna mökkityyliin. Se on 100 asteen diffuusi lämmin valkoinen led, eikä paista suoraan silmiin oikein mistään kulmasta, joten uskoisin (toivoisin), ettei lopputulos ole liian kirkas.


 Siinä se, pieni mutta pakollinen ulkohuussi, suomalaisen järvimaiseman äärellä vuosia seissut kesämökkinsä kupeessa.

 Ei enää uusi ja hieno, mutta varmastikin tuttu. Tärkeä osa kiireetöntä kesän viettoa.

 Hakaset vielä puuttuvat, koska laitoin ne vasta rautalankaosina suolaveteen ruostumaan.

Saranat "ruostuivat" ihan vain akryylimaalilla. =)

 Lattialta puuttuu vielä risa räsymattokaistale.

 Kevätaurinko siellä jo, ihan ikkunan takana...

Ensimmäinen kävijä siivoaa talven jäljiltä!

Pieniä suuria tarinoita

 Pinterestin miniatyyrikuvia selatessa tuli vastustamaton tarve täydentää nukkekodin kirjakokoelmaa.

 Kannet löytyivät kaikki Pinterestistä ja päätyivät pienennyksen ja tulostuksen jälkeen balsapalasten ympärille. Kontaktimuovi vielä suojaksi, ja valmista tuli.


Reseptikirjat päätyivät keittiön seinähyllylle.

 Suuria teoksia pienessä koossa!

 Osa kirjoista on tunnettuja klassikoita, osa päätyi kokoelmaan vain kauniiden kansien ja selkämysten perusteella.


 Näistä valtaosa mahtui vielä vinttihuoneen hyllyyn.

 Hyllyn täydeltä painavaa ja vähän kevyempääkin asiaa!

 

 Näistä aivan ensimmäiseksi käteeni tarttuisi Beatrix Potterin suloinen Petteri Kaniinin tarina.

Kiehtovia, mielikuvitusta kutittelevia tarinoita ja lumoavia kuvia!

Sain vastikään vaihdossa toiselta harrastajalta kirkaspohjaista decal-paperia, jota jo vähän kokeilin näihin pikkukeittiön lasipurkkeihin. Hyvin toimii, eikä reunoja jää näkyviin. Sokerina steviajauhetta, muroina vehnäleseitä, kaakao ja kahvi omana itsenään ja spagetti Fimo-massasta.

Pullan tuoksua

 Tuitun kanssa täällä mussutetaan tuoreita korvapuusteja maidon kanssa. Omnom!

 Taikinan vaivasin Fimo-massasta (valkoista + vähän keltaista ja ruskeaa sekaan) ja kaulin siitä taikinalevyn. Pasteelliliiduista raaputtelin sokeria ja kanelia päälle.

 Taikina rullalle ja terävällä askarteluveitsellä puusteiksi.

 Näitä pullia paistettiin 130 asteessa parikymmentä minuuttia, mutta kypsän ruskea väri tuli pintaan vasta akryylimaalipensselistä. Kananmunavoitelun kiilloksi vielä lakkaa päälle.

 Viimeiseksi pieni liimasipaisu ja raesokeriksi steviajauhetta.

 Ja kahville!

 

 Nopeasti alkoi pullavuori vajeta.

 Ei se makeannälkä pelkällä pullalla parane, joten kulho tuhtia suklaakiisseliä menee vielä! Raaka-aineina kaakao ja maissitärkkelysjauhe uunissa jähmettyvä geelimäinen Fimo ja pastelliliitujauhe, sulavana kermavaahtona akryylimaali.