Ala-asteen käsityötunneilla opeteltiin neulomaan. Eikä mitään kantikasta kaulaliinaa, vaan suoraan lapaset. Voi sitä kärsimättömyyden määrää ja sormenpäiden aristusta! Kutimeni oli melkoinen piikkipensas ja silmukat niin tiukalla sukkapuikon ympärillä, kuin olisi nippusiteitä rivi siihen kiskottu. Kauniin pörröinen lanka nuhjaantui siinä käsittelyssä sileäksi ja lopputuloksena oli pari lapasia, joista ensimmäinen oli laakea kuin pannulappu ja peukalolla ei ollut toivoakaan mahtua koloonsa. Muistikuvat toisesta lapasesta ovat armeliaasti pyyhkiytyneet mielestä.
Sittemmin en ole juuri neulonut, ainakaan viimeiseen 15 vuoteen en silmukkaakaan. Eilen sain kuitenkin kipinän kokeilla neulomista nukkekotikoossa ja tein pienen 20 silmukan kutimen ompelulangasta.
Siitä tuli neulepäällys koristetyynyyn. (Taustapuolen voitte vain kuvitella!) =D
Sinne se asettuu muiden sekaan, ruma ankanpoikanen.
Luonnonvaaleasta ompelulangasta kudoin Tuitulle pienen torkkupeiton. 40 silmukkaa riitti leveydeksi.
Siitä tuli muodoltaan lähinnä suunnikas, mutta onneksi sitä ei taiteltuna huomaa. =D
Ompelulanka on tarpeeksi ohutta, jotta valmis tekele laskeutuu kauniisti ilman liimatipoilla määräämistä.
Ei jäänyt traumoja!
Rullalangasta on aika vaikeaa neuloa, tiedän. Sitä olen itsekin harrastanut jonkin verran. Aika hyvältä näyttää mielestäni nuo sinun tekemät neuleet.
VastaaPoistaIhania neulomuksia, en tiedä uskaltaisinko itse ompelulangasta edes kokeilla! :D
VastaaPoista