Divaani

 

 Lekottelupaikaksi roomboxiin valmistui pieni kulmadivaani.

 Runko on vahvaa pahvia ja balsaa. Pehmusteosassa ja selkänojassa on ohutta superlonia täytteenä.

 Päällyskankaaksi valikoitui ohut ruusukangas. Ja pitsiä, kerrankin kunnolla! =) Pehmusteosat päällystin pitkällisen tuuminnan jälkeen lopulta valkoisella. Ensimmäinen beige satiinikokeilu kiristeli kärsivällisyyttäni sitkeällä rispaantumisella ja lopputulos oli siinä määrin epäsiisti, että kangas päätyi vielä vaihtoon. Jalat ovat kaapin tapaan puuhelmistä väsätyt.

 Sohvan paikoilleen kantamisen jälkeen päätyivät myös aiemmin tehdyt taulut paikoilleen. Tyynyt ompelin käsin liimausten kuivumista odotellessa. Täytteenä vanua.

Seinäpeilikin asettui sohvan taustalle.

 Peilin koukkuun ripustin pikkuruisen avaimen, jonka kullan kajoa ruostutin ensin akryylimaalilla.

Selvästi paikka unille ja unelmille.

Virketi virk

Virkkaamisvauhtiin päästyäni on koukku heilunut useampanakin päivänä. Tässä joitakin tuotoksia.

 

Nämä Tuitun esittelemät kassit lähtivät suoraan toisiin nukkekoteihin. 

 Omaan olohuoneeseen jäi tämä pikkuruinen veska, johon ei avainten lisäksi juuri muuta mahdu.


Kauppakassi on pikkuisen isompi.

 

Mutta vain ihan pikkuisen. Viikonloppuostoksille tämänkään kanssa ei ole asiaa.

Vinttihuoneen naulakkoon päätyi kolmesta kassista pienin, joka on jo niin pieni, että kelpaa enää koristeeksi.

Suurin virkkuutyö, Tuitun harmaa neulepusero, jäi puolta hihaa vaille valmiiksi, kun ompelulankarulla loppui kesken. Saman sävyistä harmaata ei tietystikään löydy mistään. Kärsimätöntä koetellaan nyt!

Koukuttelua

Huussin mattoprojekti sytytti pienen virkkauskipinän, ja koukkua ja ompelulankoja täytyi heilutella pikkuisen lisää.


Virkkasin pikkuruisia patalappuja onnellisena parista opitusta perussilmukasta ja siitä, miten nopeasti tulee valmista, kun mittakaava on suosiollinen!

Eivät polta enää näppejä kuumat kattilat. 

 Tästä piti tulla hempeän vaaleanpunainen torkkupeitto valkoisilla raidoilla, mutta siitä tuli olosuhteiden pakosta hempeän vaaleanpunainen pussukka valkoisella raidalla. En meinaa millään saada virkkuutyömaata pysymään määrätyissä rajoissa, vaan se alkaa aina edetessään ärsyttävästi kaventua. En vielä ole keksinyt, missä kohtaa jää silmukka välistä, mutta jossain se selvästikin jää!

 Räsymattoharjoituksissa syntyi oheistuotteena myös riemunkirjava kassi. 

 

Hipihkö?

Nukkekodin vinttihuoneen vuoteelle päätyi taitavamman koukuttelijan tuotos, ihana virkattu päiväpeite, jonka bongasin nukkekotikirppikseltä. Aarre!

Huussin viimeistelyä

Vaikka huussiprojekti ei ole alun sähinän jälkeen juurikaan edennyt, jotain pientä on pitkinä pimeinä iltoina sinne valmistunut.

 

Lattialle ilmestyi ressukka räsymatto. 

 Virkkasin sen 0,75 mm virkkuukoukulla ompelulangoista...

 ...ja pieksin sitä vähän hiekkapaperilla ja kukkamullalla.

 Huussin nurkkaan on tuotu siivoilua varten vanha lattiaharja. Materiaalina balsa ja pullasudilta varastetut harjakset.

Huussin oven hakanen paikoillaan. Se on kirkkaasta rautalangasta taivuteltu ja pari päivää suolavedessä liuoteltu, mikä teki siitä vähän vanhemman näköisen; samean ja ruostetäpläisen.

Kotikutoista

Ala-asteen käsityötunneilla opeteltiin neulomaan. Eikä mitään kantikasta kaulaliinaa, vaan suoraan lapaset. Voi sitä kärsimättömyyden määrää ja sormenpäiden aristusta! Kutimeni oli melkoinen piikkipensas ja silmukat niin tiukalla sukkapuikon ympärillä, kuin olisi nippusiteitä rivi siihen kiskottu. Kauniin pörröinen lanka nuhjaantui siinä käsittelyssä sileäksi ja lopputuloksena oli pari lapasia, joista ensimmäinen oli laakea kuin pannulappu ja peukalolla ei ollut toivoakaan mahtua koloonsa. Muistikuvat toisesta lapasesta ovat armeliaasti pyyhkiytyneet mielestä.


 Sittemmin en ole juuri neulonut, ainakaan viimeiseen 15 vuoteen en silmukkaakaan. Eilen sain kuitenkin kipinän kokeilla neulomista nukkekotikoossa ja tein pienen 20 silmukan kutimen ompelulangasta.


Siitä tuli neulepäällys koristetyynyyn. (Taustapuolen voitte vain kuvitella!) =D


 Sinne se asettuu muiden sekaan, ruma ankanpoikanen.


 Luonnonvaaleasta ompelulangasta kudoin Tuitulle pienen torkkupeiton. 40 silmukkaa riitti leveydeksi.

Siitä tuli muodoltaan lähinnä suunnikas, mutta onneksi sitä ei taiteltuna huomaa. =D

 Ompelulanka on tarpeeksi ohutta, jotta valmis tekele laskeutuu kauniisti ilman liimatipoilla määräämistä.

 Ei jäänyt traumoja!

Tuittu

Heidi Ott -nukke muuttui ikuisesta saunojasta vähän monipuolisemmaksi asujaksi, kun sai päänahkansa suojaksi hiukset ja päälleen vaatteet.

 Hiukset tein kahdesta eri sävyisestä kuituhiuksesta.


Hiukset ovat mukavan pehmeät ja taipuisat ja ne voi helposti vaikka sitoa kiinni. Neuletakki on Fb:n kautta hankittu.

 Pehmeästä nahasta tein nukelle lyhyen kietaisuhameen ja ohuesta nahkanauhasta vyön.


 Vaatetettuna ja huolittelemattomassa kampauksessaan nukke näytti heti Tuitulta. Olkoon hän siis Tuittu, vaikka ei erityisen äkkipikaiselta oikuttelijalta vaikutakaan!

 Tuittu on paitsi taitava leipuri, myös mitä miellyttävintä jutusteluseuraa. Ei siis ihme, että pöytä on taas katettuna kahdelle.

Tasaiset jalkapohjat pitävät nuken hyvin pystyssä ilman telinettä.

Ole hyvä, Tuittu, sait tervetuliaislahjaksi 3-kerroksisen viihtyisän omakotitalon. Asu hyvin!

Omista ja muiden käsistä

 

 Tämän puusohvakaunokaisen bongasin fb:n nukkekotikirppikseltä. 

Päällisten vaihdon jälkeen raivasin sille tilaa olohuoneeseen ja käynnistin yhden illan tyynytehtaan.

 Väri on vähän kellertävä ja todennäköisesti väri vielä muuttuu, kunhan maalari osaa päättää suunnan. =)


Tyynyihin sopivia kuvia etsin netistä, pienentelin, käänsin tekstit peilikuviksi ja tulostin kuvat silityssiirtokuvapaperille. Tyynyjen teko vaati pientä yritä-ja-erehdy-opettelemista. Ensin kokeilin ommella niitä käsin neulalla ja langalla, mutta tulokset jäivät mittasuhteiden vuoksi melko epäsiisteiksi ja nurkat eivät kääntämisen jälkeen olleet teräviä. Niinpä leikkelin kankaasta sopivia suikaleita, käänsin kaikkia reunoja hivenen ja silitin taitokset siisteiksi ja kuvien siirtämisen jälkeen taitoin suikaleet tyynyiksi ja suljin ohuella liimareunalla. Täytteenä on vanua.


 Pikkuruisella pitsillä vielä vähän söpöstelin. <3 Ihan näin kirjavaa kokoonpanoa tähän ei lopulta taida asettua, kokonaisuus on jo vähän levoton ja kaipaa yksivärisiä sekaan. Mutta kun noiden tekeminen on niiiiin kivaa!! =D

 

  

 

Nettikirppiksen kautta on kesän aikana tupaseen kotiutunut monta pientä ihanaa, kuten posliinipotta.

Ja ikuinen kompastuskiveni, posliiniastiat. Posliinikauppaan upposivat melkein kaikki tuolloin omistamani pikkuastiat roomboxia tehdessä, mutta jo nyt talon keittiön kaapeissa on astioista enemmänkin ylitarjontaa kuin pulaa. Yksi suloinen kahviastiasto ei tähän mennessä ole talosta paikkaa löytänytkään.

 Sitten liuta taloon päätyneitä toisten nukkekotiharrastajien taidokkaita käsitöitä: superhienoja hammastanhatuubeja...

 Paperista taiteiltu kannu...

 

Canvastaulu...

 

...ja suloinen kranssi. <3