pikkuruista

pikkuruista

perjantai 19. joulukuuta 2014

Valoa ikkunassa


Nukkekodin saunova madame sai kuin saikin valkean joulun, nimittäin sähkövalot taloonsa.

 Tämä ei ole räjähtänyt Snöre-pussi eikä vimmalla seinään viskattu anorektinen mustekalapariskunta, vaan nukkekotini takaseinä sähkötöiden jäljiltä. Amatöörin versio, mutta piiloonhan se jää! =D


Pelko pois, tämä ei käytä verkkovirtaa, vaan käy turvallisesti patterisähköllä!

Lamput ovat kolmella petterilla toimivien valosarjojen ledejä, jotka ensin leikkelin erilleen n. 15 cm:n johtopätkien kanssa. Kunkin ledin napaisuuden testasin patteriin liitetyn sokeripalan avulla ja valon palaessa merkkasin aina saman puolen johtopäät punaisella, samoin merkkasin sokeripalaan "punaisen" puolen. Asialliset ihmiset taitavat puhua plussista ja miinuksista, mutta ei nyt sotketa heitä tähän.

Ledien ympärille värkkäsin valaisimet ja teippailin ne kattoon niin, että pari senttiä johtimia ylsi seinän reikien läpi talon takapuolelle. Sitten jatkoin johtoja niin, että juotin punaisella merkattuihin johdon päihin punaista ohutta johdinta ja merkkaamattomaan kirkasta, ja niputin punaiset lopulta yhteen punaiseen sokeripalareikään ja kirkkaat toiseen. Tai itse asiassa kahteen sokeripalaan niin, että kumpaankin tuli 5+5 johdinpäätä - melko maksimi, minkä vielä sain yhteen sokeripalaan ujutettua. Valoja on siis koko talossa yhteensä 10 kahteen systeemiin rinnan kytkettyinä, ja ne syttyvät kahdesta eri patterirasiasta, alakerta ja yläkerta erikseen. Välkähtelevän takkatuli-ledin liitin ensin toiseen systeemiin, mutta siitä seurasi koko alakerran valojen samantahtinen välke, joka ei tuntunut järkevältä pysyväisratkaisulta ja nypin takkajohdot pois joukosta. Takka vaatii siis vielä oman patteristonsa syttyäkseen.

Alkuperäisidean tähän rinnakkaisliitäntämalliin sain jo talon alkuvaiheiden aikaan Havian Jormalta, josta löytyi kiva juttukin.

Häikäisevä ullakkokerros.

 Saunan seinällä palaa vielä pelkkä paljas led ilman valaisinta ympärillään.

 Ylin kerros on muita kerroksia huonekorkeudeltaan matalampi, joten kovin roikkuvia valaisimia sinne ei saa. Vessan valaisin on plafondityyppinen matala lätty: kirkkaan pienen muovirasian kansi tai pohja, kiekka ohutta nauhaa ympärillään, yhteen reunaan kaiverrettu kolo johtoja varten. Valojen kanssa näistä valaisimista ei kyllä erota mitään, sen verran kirkkaita nuo ledit...

 Niin kirkkaita, että huoneista saa valoisia kuvia ilman hankalaa salaman räiskettä. <3

 Kolmannesta yläkerran huoneesta ei tämän kummempaa kuvaa tullut otettua (uusi pöytäpeili), mutta ylempänä olevasta kuvastahan sekin huone kokonaisuudessaan näkyy. Valaisimeksi huoneen kattoon päätyi tuikkukynttilän alumiinikippo, jonka päällystin valkoisella kankaalla ja jätin kankaan reunan hapsut roikkumaan kipon reunojen yli. 



Ja sitten alemmat kerrokset.
 


Keittiön katossa on jo sen aiemmin mainitun pyöreän muovirasian toinen puoli plafondina. Lieden päällä on oma valo, valaisimena siinä on mustekynästä napattu matta muovituubi poikittain.





 Ruokasalin katossa roikkuu myös tuikkuhylsy, harmaalla pitsiteipillä peiteltynä.

 Makuuhuoneen valaisimet päällystin samalla kankaalla, jota huoneen tekstiileissäkin on. Ja vähän pitsiä tietysti. Seinälampun runko on paperista pyöräytetty, kattovalaisin jostain tunnistamattomasta jämäesineestä, jollaisia pitää olla jemmassa juuri näitä tilanteita varten. Seinälampun led on jotenkin erityisen kirkas ja kuvissa nyt hämää tuo ylöspäinkin lähtevä valokeila niin, että taidan päällystää sen vielä ylhäältä umpeen.





 Olohuoneen valaistus näyttää koko talon kuvissa kellertävältä. Ledit ovat samoja, mutta hohtavat beigen kartongin läpi. Kyllä näkee kutoa kiikkustuolissa! Tässä seinälampussa tuo ylöspäin osoittava valokeila ei niin paljoa haittaa. Ehkä vähän kuitenkin.

 
Yön vaipan alle on jo jäänyt maa,
on tullut aika valot sammuttaa.
Vain varjot vakavina paikallaan nyt jäävät uneksimaan.


Decal-kokeiluja

Posti toi vastikään Hobbylinnasta tilaamani decal-vesisiirtokuvapaperit. Arkeille voi tulostaa haluamansa kuvat netistä ja akryylilakkauksen jälkeen siirtää kuvat haluamilleen pinnoille, kuten tavalliset vesisiirtokuvat.

Kuparin värinen kattila vaihtoi vaatteitaan. Harvemmin kattiloita maalataan perunoineen porkkanoineen, mutta nyt oli maalarilla inspiraatio lähellä ruoka-aikaa.
Kuvio on Finelin Vegeta-astioista tuttu ja Karoliina jakoi printin ystävällisesti fb:n nukkekotiharrastajien sivulla valmiiksi sopivassa mittakaavassa.



 Valkoisia astioita ei ollut jäljellä paljoakaan, kun taannoin jo koristelin kynsisiirtokuvilla lähes jokaisen kupin ja kulhon. =)

 Kuppeihin kokeilin sekalaisia netistä bongailemiani printtejä, jotka pienentelin sopivaan kokoon. Talon asukkaan keräilemiä sinisiä astioita ja pari Marimekkoa: Kaivo ja Kulkue, joista vain jälkimmäistä taitaa oikeasti olla astiaprinttinä. =)

 Lautasetkin ovat selvästi kirppiksiltä keräiltyjä yksittäiskappaleita.

 Marimekon mukit päätyivät astiakaupan kuppihyllyyn, johon on jäänyt tyhjää tilaa jouluostosruuhkan jälkeen. (Myyjätär on hulinaan aivan uupunut ja nojaa oveen, ettei kukaan nyt enää sulkemiajan jälkeen rynni liikkeeseen.)



Siniset astiat ovat esillä ruokasalin astiakaapissa.

Aiheeseen kuulumaton lisäys: Vastaanoton seinälle saatiin vihdoinkin kello. Kumma, kun joka asiasta säästetään. Tikittääköhän se iltaa vai aamua... lääkärin ja kankean apulaisen ilmeistä päätellen iltaa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Saunaan!


 

Nukkekodin asumisviihtyvyys nousi kerralla monta pykälää, kun yläkerran sauna vihdoin valmistui.


Lähtötilanne oli tämä kylpyhuoneen nurkasta lohkaistu pieni tila, johon arkkitehti on kaavaillut väliseinällä erotettavaksi saunan ja suihkun. 


Ensin seinäpanelit. Ne ovat 1 mm balsasiivuja, päällä kerros vernissaa.


Seuraavaksi valmistuivat lauteet. Niissä käytin vaihdellen 1,5 - 4 mm:n balsaa.


Jalkatuki pitää tietysti olla väsyneiden koipien lepuuttamiseen. Se on vinolauta, jota ei tilan ahtauden vuoksi saanut kunnolla kuvattua kömpelöllä objektiivilla.


Mittaluokkana on 1:12. 

 

Kiuas oli melkoisen räpeltämisen takana. Runko on balsaa, jonka päällystin mattamustalla liitutaulutarra-arkilla. Luukut ovat metallinhohtoista paperia ja kivet hiekoitussepelistä valkattuja. Luukun nuppi on taivutettu nuppineulan pätkä.

 
Luukkuja en tehnyt avattaviksi. Tulipesään asettelin muovikalvon taakse seuraavaa saunomiskertaa varten puut ja sytykepaperit valmiiksi. Pohtikoot sitten sytyttäjä aikanaan, miten saa tulen vietyä pesään polttamatta koko tulenarkaa kiuasta, saunaa ja taloa siinä ympärillä.


Kiukaan taakse tulostin netistä kivikuvan. Väri muuttuu aina tulostaessa jostain syystä harmaasta punertavaksi. Ärsyttävä tosiasia, jonka kanssa nyt vain täytyy oppia elämään.


Viimeistelyä vailla. Lämpömittari vielä puuttuu, ja valo, jota varten jätin väliseinän ylänurkkaan johdoille läpiviennin.


Samalla esittäytyy talon uusi asukas. Hän on vielä kalju ja vaatteeton, mutta sauna-asu kelpaa ensiesittäytymiseen ihan hyvin! Nukke on 14-nivelinen Heidi Ott -nukke ja olen vallan tykästynyt siihen! <3

lauantai 13. joulukuuta 2014

Muutoksia

Joutilaampia aikoja odotellessa on näpertelynurkkauksessa jotain pientä välillä valmistunutkin.

 Pieni lipasto kadotti laatikoistaan kaksi, sai uuden vetimen ja pintapatinaa.


Sievä, mutta liian kirjava orkidea vaihtoi väriään.

 Nuottitelineen väri vaihtui myöskin.


Pianon kanssa se nyt sopii hyvin yhteen, mutta tähän tilaan kokonaisuus on kuitenkin liian synkkä. Hmm.

 Kyseinen tila oli viimeinen, josta puuttui vielä kunnon lattia. Ei puutu enää. Ensin maalia,

 sitten balsalaudoitus, maalia vielä kerran, listat nurkkiin ja lakka päälle.


Hankala pieni huone, jonka seinustoista vessan ovi ja portaikko vievät kohtuuttoman paljon tilaa. En tiedä, mitä tästä vielä tulee. Ei tällainen sekasorto ainakaan, mutta jotain piti heti kokeilla.

 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Piece of cake

Kahvilan tiski pikkumaailman herkkusuille valmistui.

 Koska syvyys ei antanut periksi jättää tiskin taakse tilaa asiakaspalvelijalle, tästä tiskistä tuli itsepalvelutiski. Maksavat sitten toisaalle.


Tänne päätyivät myös nukkekodin jääkaappiin säilötyt täytekakut, joita innokas leipuri taannoin sokerihumalassaan teki yli kotitarpeen.


Tämän kahvilan kupit ovat yhtä kokoa: mega.


 Hinnaston alta hyllyltä löytyvät lasien lisäksi servetit (=taiteltua nenäliinan reunaa, pidikkeenä uusien sukkaparien mukana tuleva alumiininipsu).


Tämänkin kahvilan kahvipavut tulevat Brasiliasta. Lasikannun maito on nestefimoa.


 Niin huonoa päivää ei olekaan, etteikö pala suklaakakkua sitä korjaisi!

 
Pienempään sokerihampaan kolotukseen voi ylähyllyltä valita keksin tai palan irtosuklaata. Myös lakritsin kannattajakunta on ystävällisesti huomioitu.

Ja ahmatit.

 Aamukahvin seuraksi sopii paremmin täytetty patonki tai sämpylä.

 Lounasaikaan voi kahvilasta hakea pieneen nälkään kevyen salaatin.

 Lasipurkkien suklaat ja lakut ovat fimo-massaa. Suklaarasiat on taiteltu printistä balsapalan ympärille. Hinnaston standi on CD-levykotelon muovia, kuten hyllytkin. Hinnastot ja retrohenkiset kahvimainokset ovat netistä googlailtuja ja sopivaan kokoon pienennettyjä.

Taulun kehys purkaantuu kolmeen osaan, mikä melkoisesti helpottaa roomboxin kokoajan harrastelua.

 
Kahville siis, kaikki kofeiininarkit!

 
 Samanlaiseen kehykseen aiemmin tehty romuvarasto sai seuraa.

 Siellä voi vastaanoton ja astiakaupan väki käydä nyt kiireidensä keskellä nautiskelemassa. Bon appétit!