Valoa ikkunassa

Nukkekodin saunova madame sai kuin saikin valkean joulun, nimittäin sähkövalot taloonsa.

 Tämä ei ole räjähtänyt Snöre-pussi eikä vimmalla seinään viskattu anorektinen mustekalapariskunta, vaan nukkekotini takaseinä sähkötöiden jäljiltä. Amatöörin versio, mutta piiloonhan se jää! =D

Pelko pois, tämä ei käytä verkkovirtaa, vaan käy turvallisesti patterisähköllä!

Lamput ovat kolmella petterilla toimivien valosarjojen ledejä, jotka ensin leikkelin erilleen n. 15 cm:n johtopätkien kanssa. Kunkin ledin napaisuuden testasin patteriin liitetyn sokeripalan avulla ja valon palaessa merkkasin aina saman puolen johtopäät punaisella, samoin merkkasin sokeripalaan "punaisen" puolen. Asialliset ihmiset taitavat puhua plussista ja miinuksista, mutta ei nyt sotketa heitä tähän.

Ledien ympärille värkkäsin valaisimet ja teippailin ne kattoon niin, että pari senttiä johtimia ylsi seinän reikien läpi talon takapuolelle. Sitten jatkoin johtoja niin, että juotin punaisella merkattuihin johdon päihin punaista ohutta johdinta ja merkkaamattomaan kirkasta, ja niputin punaiset lopulta yhteen punaiseen sokeripalareikään ja kirkkaat toiseen. Tai itse asiassa kahteen sokeripalaan niin, että kumpaankin tuli 5+5 johdinpäätä - melko maksimi, minkä vielä sain yhteen sokeripalaan ujutettua. Valoja on siis koko talossa yhteensä 10 kahteen systeemiin rinnan kytkettyinä, ja ne syttyvät kahdesta eri patterirasiasta, alakerta ja yläkerta erikseen. Välkähtelevän takkatuli-ledin liitin ensin toiseen systeemiin, mutta siitä seurasi koko alakerran valojen samantahtinen välke, joka ei tuntunut järkevältä pysyväisratkaisulta ja nypin takkajohdot pois joukosta. Takka vaatii siis vielä oman patteristonsa syttyäkseen.

Alkuperäisidean tähän rinnakkaisliitäntämalliin sain jo talon alkuvaiheiden aikaan Havian Jormalta, josta löytyi kiva juttukin.

Häikäisevä ullakkokerros.

 Saunan seinällä palaa vielä pelkkä paljas led ilman valaisinta ympärillään.

 Ylin kerros on muita kerroksia huonekorkeudeltaan matalampi, joten kovin roikkuvia valaisimia sinne ei saa. Vessan valaisin on plafondityyppinen matala lätty: kirkkaan pienen muovirasian kansi tai pohja, kiekka ohutta nauhaa ympärillään, yhteen reunaan kaiverrettu kolo johtoja varten. Valojen kanssa näistä valaisimista ei kyllä erota mitään, sen verran kirkkaita nuo ledit...

 Niin kirkkaita, että huoneista saa valoisia kuvia ilman hankalaa salaman räiskettä. <3

 Kolmannesta yläkerran huoneesta ei tämän kummempaa kuvaa tullut otettua (uusi pöytäpeili), mutta ylempänä olevasta kuvastahan sekin huone kokonaisuudessaan näkyy. Valaisimeksi huoneen kattoon päätyi tuikkukynttilän alumiinikippo, jonka päällystin valkoisella kankaalla ja jätin kankaan reunan hapsut roikkumaan kipon reunojen yli. 



Ja sitten alemmat kerrokset.
 


Keittiön katossa on jo sen aiemmin mainitun pyöreän muovirasian toinen puoli plafondina. Lieden päällä on oma valo, valaisimena siinä on mustekynästä napattu matta muovituubi poikittain.

 Ruokasalin katossa roikkuu myös tuikkuhylsy, harmaalla pitsiteipillä peiteltynä.

 Makuuhuoneen valaisimet päällystin samalla kankaalla, jota huoneen tekstiileissäkin on. Ja vähän pitsiä tietysti. Seinälampun runko on paperista pyöräytetty, kattovalaisin jostain tunnistamattomasta jämäesineestä, jollaisia pitää olla jemmassa juuri näitä tilanteita varten. Seinälampun led on jotenkin erityisen kirkas ja kuvissa nyt hämää tuo ylöspäinkin lähtevä valokeila niin, että taidan päällystää sen vielä ylhäältä umpeen.

 Olohuoneen valaistus näyttää koko talon kuvissa kellertävältä. Ledit ovat samoja, mutta hohtavat beigen kartongin läpi. Kyllä näkee kutoa kiikkustuolissa! Tässä seinälampussa tuo ylöspäin osoittava valokeila ei niin paljoa haittaa. Ehkä vähän kuitenkin.

 

Yön vaipan alle on jo jäänyt maa,
on tullut aika valot sammuttaa.
Vain varjot vakavina paikallaan nyt jäävät uneksimaan.