Virkkuuta ja värkkyytä

Virkkuukoukku on ollut muuton jäljiltä pitkään (yli vuoden) hukassa ja kärsimättömästi olen sitä turhaan muutamaan kertaan etsinyt virkkausinnon iskettyä. Viikko sitten se löytyi vahingossa, ja sen jälkeen koukkuun on pitänyt tarttua jo monena iltana.

1:12-mittakaavan kasseja on varsin terapeuttista virkkailla kirjavista ompelulangoista.

 

Miksi siis tyytyä yhteen?  

Tuitun uudet vaatteetkaan eivät ole aiemmin blogissa näyttäytyneet. Mekko ja söpöt villasukat ovat muiden miniatyyriharrastajien käsialaa.

 

 

 Viikon aikana valmistui myös ohut torkkupeitto nukkekodin makuuhuoneeseen. Tämän kanssa oli kärsivällisyys vähällä loppua kesken, niin hitaasti homma edistyi. 7-8 tuntia siihien pätkissä upposi aikaa harjaantumattomalta virkkaajalta. Virkkukoukku on 0,75 mm ja lanka sitä ohuen ohutta ompelulankaa.

 Aiempia hankintoja muilta harrastajilta: pieni paperikassi ja iki-ihanat varsisaappaat. <3

Vuoden takaisen muuton jäljitä myös balsalevyt ovat kadoksissa, edelleen. Jämäpussin pieniä balsapaloja löysin ja heti oli aivan pakko päästä vähän nikkaroimaan.

Pieni elämää nähnyt saunajakkara odottelee vielä vessan puolella saunan väliseinän valmistumista. 

 

 Vessaan rakentui myös pidempi lankkupenkki. 

 

 

Samalla oli ihan pakko saada tehdä myös pieni punainen jakkara, koska teki mieli. Sen siis tein, vaikka punainen väri ei millään tavalla ole nukkekodin värimaailmaan istuva.




Sinne se kuitenkin päätyi keittiön nurkkaan. Varmaankin perintöjakkara, josta ei tunnearvon vuoksi voi luopua, vaikka väri ei olekaan harmaaseen taloon sovelias.