pikkuruista

pikkuruista

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Autiotalo

Koivukuja umpeen kasvanut
Kaivon reunalle nostettu astia
     ajan rikki syövyttämä


Ulko-oven kahvassa linnun pesä
- joku asuttanut taloa vielä,
kun piha on jo unohtanut askelten äänet


aika piirtänyt nimensä tyhjiin huoneisiin.



Ikkunassa sormenjäljet


hänen,
jolle maisema oli rakas.

Uuden roomboxin värkkäily alkoi. Autiotalo-roombox on ollut mielessä tämän tästä, mutta sopiva aihio on vielä puuttunut.

Adlibriksen sivuilla törmäsin tällaiseen 4 mm vanerista tehtyyn koottavaan pienen mittakaavan (18 x 27 x 25 cm) koppiin, jolla oli hintaa 6,90 €.

 Ikkunoita ja aukkoja tässä oli liikaa, mutta sehän on ratkaistavissa oleva ongelma.  Puolet ikkunoista peitin ensimmäiseksi balsapalasilla.

 Tikapuut saivat myös lähtöpassit, ja porrasaukon muurasin balsalla umpeen.

 Sitten pääsinkin sisäpintojen näpräämiseen, suosikkivaiheeseeni! Sopivat tapetit löytyivät netin rajattomasta miniatyyripankista printtaamalla, ikkunanpielet ovat 3-4 mm kartonkisuikaleita.

 Alakerran toinen päätyseinä on aikojen saatossa tapetoitu jo ainakin kahteen kertaan, eikä vanhoja tapetteja ole viitsitty alta raapia. (Kaikkihan tietävät, miten viheliäistä hommaa se on.)


Sisäpinnat tein melko valmiiksi asti kasaamatta taloa. Ensin sievät sileät tapetit, sitten muutama vuosikymmen elämää ja lopulta tyhjäksi jätetty talo kosteuden ja kylmyyden armoille. 

 Ikkunat näyttävät olevan heikoin lenkki, mitä kosteuteen tulee.

 Ensin hieroin tapeteihin sormin tummia liitupölyjä, sitten eri värisiä akryylimaaliliemiä koteusjäljiksi ja lopulta kuivempaa maalia pienemmiksi läiskiksi.

 Yläkerran lattia on joskus ollut vihreä.  Väri alkaa kurkistella rapistuvan maalin alta. Apuna maalien välissä on krakleerauslakka.

 Viisto katto on myös krakleerauslakalla rapisevaksi tehty. Nätti kukkatapetti on parhaat päivänsä nähnyt.


Maali- ja lakkakerrokset saivat ohuen vanerin taipumaan, ja lattioiden raoista nyt päivä paistaa. Täytynee väsätä vielä lattialistat rakoja peittämään.

 Muutoin ovatkin sisäpinnat valmiina, ja seuraavana vapaana inspiraation hetkenä saa rueta miettimään, mitä taloon on asukkaiden lähtiessä jätetty.

Tuittu (1:12) näyttää mittakaavaa.

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen projekti. Vanhan, ränsistyneen näköisen lopputuloksen tekeminen on haastavaa ja talo näyttää sen suhteen todella aidolta.

    VastaaPoista