pikkuruista

pikkuruista

torstai 30. tammikuuta 2014

Kodin sydän


Kaksi kokopitkää itseopiskelupäivää kului iloisesti keittiöremonttiin.  Tuloksena jäykkä niska, siivoton työpöytä, liima- ja maalihöyryistä kirvelevät nenän limakalvot sekä kutakuinkin valmis keittiö!

 Hellasta aloitin. Tämä on Hong Kongin kalustesetin hella, jota vähän muokkasin.

 Vaihdoin luukun balsasta rakenneltuun. Uunin pesän maalasin mustaksi ja tein coctailtikuista sinne ritilän. Lasina on piirtoheitinkalvoa. Hopean väriset puunupit vaihdoin nuppineulan päihin.

Epäekologista sijoittaa hella ja jääkaappi vierekkäin, mutta onneksi tämän kokoluokan maailmassa sähkönkulutuskin on pientä! Keittiön kaapistot tein balsasta. Koska takavuosina valkoiseksi maalatut balsakalusteet ovat harmittavasti vaihtaneet väriään kellertäviksi, päädyin maalaamaan kaapistot harmaiksi ja vain tasot valkoisiksi.


 Tässä vaiheessa tapahtui täydellinen tipahdus näpräilystä nautiskelemiseen, koska seuraava vaihekuva on valmiista keittiöstä. =) Mitään tarkkaa suunnittelemista en harrastanut, vaan mittailin ja rakentelin kaapistoja vähän fiilispohjalta kaappirivi kerrallaan.


Yksi kerros harmaata riitti hyvin peittämään balsan vaalean värin. Päälle lisäilin vähän valkoista kuivalla pensselillä tuomaan ikävuosia kaappeihin, koska en halunnut keittiön näyttävän ihan uudelta. Sudin pintoihin myös kerroksen lakkaa, en niinkään kiillon vaan lujuuden takia.


Jääkaapin päällä olevan yläkaapin ovi aukeaa ylös päin. Saranat ovat jotain lennokkiharrastajien pikkusaranoita. Kattilahyllyllä on reseptikirja leipäleipurille.


Tyhjäksi jääneelle seinälle ripustin valmishyllykön. 


Hyllyyn päätyi osa näistä kynsien koristeluun tarkoitetuista fimo-massasta tehdyistä pienistä hedelmäsiivuista, joita säilöin pieniin lasipurkkeihin. Etiketit googlailin ja pienensin sopiviksi. Niissä lukee "dried fruits", tosin peilikuvana, minkä huomasin vasta niitä liimatessani. Samalla siis vahingossa kätevästi opin, miten Wordissa saa käännettyä tekstin peilikuvaksi vaikkapa siirtokuvatulostelua varten... =) Onneksi tässä teksti on niin pientä, että on yhdentekevää, miten päin se kulkee.


 Hellan kohdalle leikkasin paperikaakelit ja päällystin palan kiiltäväksi kontaktimuovilla. Kaakelin yläreunan kohdalla on seinässä läpireikä; vedän hellan päälle oman ledin valoa tuomaan.


Vetimet ovat Doloresilta. Ruuvin kanta on vain 1 mm levyinen, mikä aiheutti päänvaivaa kiinnittämisessä. Ruuvit olivat myös 4 - 5-millisinä liian pitkiä, koska näissä rakennelmissa balsa on ohuimmillaan sekin vain millin vahvuista. Siispä liimasin vetimet paikoilleen, katkoin pihdeillä ruuveista kannat erilleen, lisäsin ruuvikohtiin tipan liimaa ja asetin pinseteillä pelkät ruuvin kannat reikien kohdalle. Ruuveihin jäi väkisin vähän varttakin, mutta se upposi parilla pyöräytyksellä helposti pehmeään puuhun, kun vaan löytyi tarpeeksi pieni meisseli.


Kahvipaketeihin etsin tuloksetta mainospostista sopivan vihreää käärettä, kunnes tajusin leikata palan juuri oikeaa kiiltävän vihreää foliota jääkaapista samaisen kahvipaketin kyljestä. =) Tuoksuvatkin siis oikeasti kahville...


Ovien lasi on piirtoheitinkalvoa kuten uunin luukussakin. 


Ovien rakentamisessa oli jiirin puuttuessa suuri hyöty mittatikusta, jolla rimat sai leikattua suoraan 45 asteen kulmaan. Aukon lasia varten saisi leikattua suoraan balsalevyynkin, mutta tuolloin kaapin ovet lähtevät helposti vääntyilemään niiltä sivuilta, joissa balsa ei ole leikkautunut syiden mukaan pitkittäin.

 

 

Toisella seinustalla ovat ruokakaapit. Jätin avohyllyjä paljon, jotta pakkaukset saa hyvin näkyville.

Elintarvikkeita syntyi kaappien rakentelussa sivutuotteina, kun paketoin jämäbalsapaloja erilaisiin papereihin ja liimailin päälle netistä lainattuja, sopivaan kokoon pienennettyjä "julkisivuja".

 

Kaappien täyttelyn tein jo työpöydällä ennen rakennelmien liimaamista keittiön seiniin, koska ahtaassa tilassa kevyiden pakettien asettelu olisi ollut melko mahdotonta. Valtaosan pakkauksista määräsin paikoilleen pienellä liimatipalla.

 
 Osa pakkauksista on tuttuja lähikaupasta, osa eksoottisempia. Varmaan Lidlistä.


 
 Tiskipöydän ja alakaappien väliin jätin jakkaralle parkkipaikan.

Pöydällä näkyvät säilötyt porkkanasiivut ovat Doloresilta ja pakottavat kokeilemaan nestemäistä fimoa!


Tiskipöydän muokkasin myös Honkkarin täysvalkoisesta. Tason maalasin muutamaan kertaan hopeametallimaalilla, rungon harmaalla ja vaihdoin vetimet ja niiden paikan (alkuperäisessä oli puunupit keskitasossa).

 Hanoihin lisäsin pienet pisarat sinistä ja punaista akryylimaalia, muuten joku kuitenkin epähuomiossa avaa väärän hanan ja polttaa sormensa.

Tiskipöydän päälle jätin avohyllyt astioille.


Tämän verran täytyi hempeillä vaaleanpunaisellakin siirtokuvien kanssa...


Tiskipöydän ja etuseinän väliin jätin tilaa pyyhekoukuille.


Nyt sopisi hiirien tulla...

Ruokasaliin on katettuna kahvit. Helppoa, kun ei tarvitse enää takapihan trangialla niitä keitellä!

6 kommenttia:

  1. Ooh! Tässä pätee sanonta pieni on kaunista. Ihan sydän sulaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän tuttu tunne se sydämen sulaminen, kuuluu olennaisena osana harrastukseen! =) <3

      Poista
  2. No voi syvä huokaus! Onpa ihanaa...

    VastaaPoista
  3. Presidenttipakettia ihaillessani unohdin, että katselen pienikokoista pakettia.. ennemmin tai myöhemmin aina unohdan sen, kun täällä selailen. Nää on niin uskottavia!

    VastaaPoista
  4. Uskomatonta, olet kyllä niin taitava eikä hermokaan passaa mennä että saa näin tarkkaa jälkeä:) ihailen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kärsivällisyys on valitettavasti rajoittunut pelkästään tähän touhuiluun, vaikka siitä olisi hyötyä monessa muussakin... =)

      Poista