pikkuruista

pikkuruista

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kalustepäivityksiä

Törmäsin harrastajien Fb-ryhmässä suloisiin PikkiSET-kalusteisiin, mistä seurasi pieniä muutoksia nukkekodin huonekalukavalkadiin.
  Puuvalmis 1:12 peililipasto muuttui vanhan valkoiseksi. 

Kaappien takaseinään lisäsin taustapaperit ja oviin laseiksi piirtoheitinkalvoa. 

  Peilipöytä asettui makkariin, mistä kömpelömpi peilipöytä siirtyi reserviin.




 Yksittäinen pinnatuoli täytyi tilata vain, koska se oli niin söpö.


 Ruokaryhmä on ollut hivenen liian pieni nukkekodin mittakaavaan, joten sen tilalle tuli nyt vähän sopivampi ja jämäkämpi kalusto. Väri pysyi samana harmaana.

Keinutuoli vaihtui myös uskottavampaan.

Kamarin nojatuoli sai jokin aikaa sitten uudet romanttisemmat peittelyt, aiempi verhoilu oli valkoinen.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Hella



Tiilistä muurattua hellaa ei taloa hylätessä mukaansa saa, joten se rakentui autiotalon nurkkaan ensimmäisenä. (Valtaosa kuvista on jostain syystä häiritsevän huonolaatuisia, enkä tiedä, johtuuko se blogipohjasta, kamerasta, kuvaajasta, valosta vai käsittelystä, mutta parempien puuttuessa laitan ne silti, sorry!)

 Uunin pesäksi kaavailin pienen Tic Tac -pastillirasian, jonka kansi on uuninluukuksi sopivan kokoinen. Uunin runko tuli helpoiten pahvista.

 Isomman liesirinkulan leikkasin isosta foliovuoasta ja pienempi on epikutaanitestikupu. Taaempi pieni liesireikä jää avoimeksi, siitä on valurautarinkulat hävinneet.

 Lieden tasolle ja liesirenkaisiin lisäsin ruostutusmenetelmällä rosoa. Tiiliverhoilu tuli muurarin selkää säästäen paperista.


Uunin pesä paikalleen, yksityiskohdat ja maaliviimeistelyt vielä, ja valmista tuli.

 Valmiin lieden yläetureunaan liimasin rautalangan, jossa on ajan saatossa roikkunut kuivumassa yksi jos toinenkin riepu ja märkä villasukka.
Uunin pesään lisäsin muutaman puukalikan, jotka lainasin pystyyn kuolleelta kääpiöviikunalta ja nokesin tulitikun liekissä. 

 Uunin luukku reunoineen sai myös ruostutus- ja maalikäsittelyt. Luukun kahvan pyöritin rautalangasta.

 Reiän kohdalle liimasin tulipesän pohjaksi pahvia ja maalasin mustaksi. Taimmaisen liesilevyn valurautarinkuloista yksi on tippunut pesään, valtaosa kadonnut.

 Alakerran seinään täytyi tietysti piipun verran lisätä myös tiiltä.

 Kipinäsuoja seinällä on foliovuoasta, lattian suoja pahvia.


 Viimeisenä nokea, likaa ja ajan syöpymää vähän sinne tänne hellan ympärille.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Autiotalon ulkovuori

 Talon julkisivu alkuperäisasussaan, tosin puolet ikkunoista peitettynä.

Ulkovuoren laudoitus tuli 1,5 mm balsasta. 

 Ikkunalasit taittelin CD-muovikotelon kannesta ja rikoin.

 Ulkoseinien väriksi valikoitui vihreä erään 1:1-elämästä tutun ja tärkeän autiotalon vuoksi.

Ikkunanpielet rakentelin myös balsasta.

 Viimeisenä nurkkalaudat.

 Katto on mustaa huopaa (kreppipaperia). Myös katon reunoihin lisäilin balsasiivut peittämään vanerin reunoja.

 

 Ja sitten ikälisät!

                       20 v ...                                       ....40 v....                                                ...60 v aikaa ja elämää.

 Ensin hieroin lautoihin sormin ja sienellä vaaleaa liitua, jolloin maalipinnasta tuli hailakka ja kulunut. Sen jälkeen kuivalla pensselillä tummanpuhuvat akryylimaalitupsuttelut päälle.

 Alimmat laudat ovat jo puolilahoja ilman suojaavaa kivijalkaa.

Kattokaan ei ole säästynyt ajan hampaalta.




 



 Sisälle lisäilin paikoitellen lattialistoja.

Niistäkin osan on aika syönyt.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Autiotalo

Koivukuja umpeen kasvanut
Kaivon reunalle nostettu astia
     ajan rikki syövyttämä


Ulko-oven kahvassa linnun pesä
- joku asuttanut taloa vielä,
kun piha on jo unohtanut askelten äänet


aika piirtänyt nimensä tyhjiin huoneisiin.



Ikkunassa sormenjäljet


hänen,
jolle maisema oli rakas.

Uuden roomboxin värkkäily alkoi. Autiotalo-roombox on ollut mielessä tämän tästä, mutta sopiva aihio on vielä puuttunut.

Adlibriksen sivuilla törmäsin tällaiseen 4 mm vanerista tehtyyn koottavaan pienen mittakaavan (18 x 27 x 25 cm) koppiin, jolla oli hintaa 6,90 €.

 Ikkunoita ja aukkoja tässä oli liikaa, mutta sehän on ratkaistavissa oleva ongelma.  Puolet ikkunoista peitin ensimmäiseksi balsapalasilla.

 Tikapuut saivat myös lähtöpassit, ja porrasaukon muurasin balsalla umpeen.

 Sitten pääsinkin sisäpintojen näpräämiseen, suosikkivaiheeseeni! Sopivat tapetit löytyivät netin rajattomasta miniatyyripankista printtaamalla, ikkunanpielet ovat 3-4 mm kartonkisuikaleita.

 Alakerran toinen päätyseinä on aikojen saatossa tapetoitu jo ainakin kahteen kertaan, eikä vanhoja tapetteja ole viitsitty alta raapia. (Kaikkihan tietävät, miten viheliäistä hommaa se on.)


Sisäpinnat tein melko valmiiksi asti kasaamatta taloa. Ensin sievät sileät tapetit, sitten muutama vuosikymmen elämää ja lopulta tyhjäksi jätetty talo kosteuden ja kylmyyden armoille. 

 Ikkunat näyttävät olevan heikoin lenkki, mitä kosteuteen tulee.

 Ensin hieroin tapeteihin sormin tummia liitupölyjä, sitten eri värisiä akryylimaaliliemiä koteusjäljiksi ja lopulta kuivempaa maalia pienemmiksi läiskiksi.

 Yläkerran lattia on joskus ollut vihreä.  Väri alkaa kurkistella rapistuvan maalin alta. Apuna maalien välissä on krakleerauslakka.

 Viisto katto on myös krakleerauslakalla rapisevaksi tehty. Nätti kukkatapetti on parhaat päivänsä nähnyt.


Maali- ja lakkakerrokset saivat ohuen vanerin taipumaan, ja lattioiden raoista nyt päivä paistaa. Täytynee väsätä vielä lattialistat rakoja peittämään.

 Muutoin ovatkin sisäpinnat valmiina, ja seuraavana vapaana inspiraation hetkenä saa rueta miettimään, mitä taloon on asukkaiden lähtiessä jätetty.

Tuittu (1:12) näyttää mittakaavaa.