pikkuruista

pikkuruista

lauantai 30. joulukuuta 2017

Astioita ja niiden sisältöjä



Kokeilin ensimmäistä kertaa metalliastioiden tekoa alumiinipaperista ja rakentelin siitä mm. irtopohjavuokia. Mukavasti työstettävä materiaali.


 Ohutta rautalankaa vähän lisäksi salpakohtiin.


Pinnat käsittelin akryylimaaleilla.


Samasta materiaalista väsäilin erilaisia veitsiä. Kahvat tein mustasta Fimo-massasta. 

 Porkkanoita ja perunoita oli aiemmista väsäilystä valmiina ja tein niistä muutaman leikkuulauta-asetelman. Lauta on balsasta, viiltelin pintaan aiempia leikkuujälkiä ja sudin laimealla maalivedellä, jolloin viillot tummuivat esiin.

 Peruna-/porkkanapussit taittelin mukavan ohuesta pakkauspaperista, jota tuli jonkin postipaketin täytteenä ja otin talteen.

  Porkkanoiden tuoreet leikkuupinnat käsittelin lakalla kiiltäviksi.

 
 Täytekakut, heikkouteni. Taas täytyi muutama tehdä.

 
 Pohja Fimo-massasta, samoin mansikkasiivut. (Ensimmäinen mansikkatankokokeilu meni pilalle, kun sekoitin translucent-effect-Fimoa liikaa sekaan ja uunissa väri muuttui liian haikalaksi.) Tarjoiluvadit tein korttipahvista ja jalustat korkkia olevista tulpista, jotka ovat jääneet yli pienistä miniatyyrilasipulloista. Kakkulautanen on töistä kerjättyä materiaalia; maalattu epikutaanitestikupu.

 
 Kermavaahtoon (Liquitex-akryylimaalia, joka on superhyvä paksu ja peittävä maali Clas Ohlsonilta!) lisäsin vähän keltaista kermaisemman värin saamiseksi ja lisäksi sekoitin joukkoon maissijauhoa, jotta rakenteen sai paksuksi. 

 Reunoihin väsäsin pursotukset pienellä pursotinkärjellä, jonka taittelin uunivuoan metallista. Vielä vähän paksumpaa olisi saanut kerma olla, että pursotinkuvio olisi jäänyt paremmin pintaan. Hedelmäkakun koristelut ovat myös Fimosta. Viinirypäleissä translucent-massa toimi hyvin ja rypäleistä tuli ihan uskottavasti läpikuultavia.


 Shabby chic -roomboksin tarjoiluun vaihtui mansikkaisempi kakku.

 Jo aiemmin tein siskon tytöille barbie-kokoisia eväitä, tässä kuvat niistäkin. Mukavaa vaihtelua mittakaavaan.

 Englannin lakritsit tein Fimosta.


 Jäätelöannoksia...

 ...ja välillä suolaista.

 Englannin lakuja jäi kakun koristeluista yli nukkekotiinkin.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tip tap

Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ovensa taa, ja se on lähempänä kuin arvataankaan! ;)


Muutaman oven verran täytyi näin joulun alla sorvailla kotiosoitteita tontuille.


 

Kaikki lähtivät toisiin talouksiin.



 

Päämateriaalina tietysti balsa.



Ulkovaloiksi asentelin patteritoimiset irtoled-valot, jotka saa sivusta päälle/pois.


Ikkunalla oleva kynttilä on pumpulitikun varresta, akryylimaalista ja ompelulangasta syntynyt.




Tähän laatikkoon voi jättää lahjatoiveet. Ja joulun jälkeen reklamaatiot.



keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ulkovuori

Nyt on ulkovuorikin mökistä valmis ja lysti loppui.


Seinille liimailin ensin 1 mm balsasta suikaloituja lautoja ja maalasin melkein mustalla akryylimaalilla.

Päälle levitin krakleerauslakan ja pintaan harmaan akryylimaalin, mutta balsa imaisi lakankin niin tehokkaasti, että pintamaali ei lähtenyt juuri lainkaan lohkeilemaan.


Sammalet ja kulumajäljet hipsin maalilla.


Kynttilän alusessa on kaksi käytettyä tulitikkua.


Ne on 1 mm balsasta halkaistu ja dipattu mustaan maaliin. Pituutta n. 3 mm.



 

Tässä vaiheessa tuli vielä takapakki, kun valot eivät enää toimineetkaan. Ensin vaihdoin patteripesän toisesta valosarjasta, ei vaikutusta. Sitten katkoin piuhat vastusten vierestä, ja tämän jälkeen alkoi toimia. Tuo valosarja on siis ohutta kuparilankaa, joka on päällystetty ohuella metallinvärisellä eristeellä, joten pinta piti ensin rapsutella ohuen kuparilangan päältä, jotta sähkö vielä pääsi liitoskohdan yli. Jos lanka hankautuu jossain kohtaa metallia vasten ja pinta rikkoontuu, ei valot enää toimi. Ei taida olla kovin pitkäikäinen ratkaisu tuo. Hyvä miettiä sitä tässä vaiheessa, kun koko valosarja on alusta asti rakennettu koko hässäkän sisään hyllylevy kerrallaan. Noh.

Sinne jää noita hämärtyvässä illassa sähkövalojensa kanssa pärjäilemään. Lycka till!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Täällä asuu noita


Noita on asettunut taloksi ja ensimmäinen epäilyttävä keitos on jo tulilla.


Päätyseinustan hyllyille on nosteltu purkki poikineen, ylimmille hyllyille harvemmin tarvittavat ja alas arkikäytössä kuluvat. Noitaa en (ehkä) mökkiin rakenna mielikuvaa konkreettisempana, mutta mikäli noita mökissä olisi, sen otsa kopsisi takan yläreunaan. Niinpä hyllyistä vain kaksi alinta ovat  kurotuskorkeudella.

Ylimmät hyllyt.

 Elixir-liemen taakse jää tämän hyllyn valo.

  Hyllyjen alapuolelle lisäilin sinne tänne pölyisiä hämähäkin verkkoja pumpulista venytellen.

 Kirjojen sisustat ovat balsaa. Erilaisia vanhoja loitsukirjoja noidalla on melko liuta hyllyille ripoteltuina.


 Muutaman millimetrin korkuiset maustepurkit ovat odotelleet siinä kuuluisassa jemmassa aikansa esillepääsyä. Rapsuttelin niihin liiduista jauhetta täytteeksi ja annoin noidan käyttöön.


Pyöreän muovirasian sisältö on ylijääneistä purkkien korkeista murenneltua. Kannen liimasin tässä rasiassa raolleen lusikkaa vasten. 


Linnun pesän suhteen muutin mieltäni empatiasyistä. Ei se olekaan puun oksalta mukaan häijyilty, vaan katon rakosista on tuonne tipurohkelikko ihan itse pesänsä rakentanut. Siellä se on keskellä synkkää metsää, mutta silti turvassa tuulelta ja sateelta, eikä noitakaan sitä ole katsonut aiheelliseksi häätää.

  (Samalla seinustalla roikkuva siipi on tietysti isomman varislinnun...)


 Kuivien ohranversojen purkissa on pohjalla Erikeeperiä, joka kuivuessaan on kirkastunut valkoisesta sameaksi suovedeksi. Lasipurkin korkeus on 17 mm.


 Käärmeöljypurkkiin ja muihin decal-siirtokuvatekniikalla koristelluihin en voinut enää tehdä täyttöjä Fimo Liquidilla, koska uunin kuumuus olisi varmaankin sulattanut siirtokuvat pilalle. Näitä varten täytyi siis löytää huoneilmassa kovettuva kirkas neste. Hartsikeinovesi oli jemmasta loppu, ja kiven takana oli sitä löytää. Lopulta 200 ml Still Water -maisemointivettä matkusti pahviyksiössään tänne Iso-Britanniasta asti. Tässä kuivuminen on vielä vähän kesken ja väri ei ole kunnolla kirkastunut.


 Yksi määrätietoinen maan matonen on päättänyt paeta. Ymmärrän kyllä ratkaisun. Alla noidan reseptit, päällä neljä nälkäistä linnunpoikaa kuoriutumaisillaan.


Poison-muovipurkissa on myös tekovettä hiljalleen kirkastumassa. Tällä purkilla on korkeutta noin sentti.
Pöydällä on kummituksenkarkotusloitsun resepti. Loitsuun tarvittavan pöperön kokkaus on noidalla kesken. (Noitamökeissä se on ensipäivinä tehtävä, kun metsästä muuttometelin houkuttelemana paikalle vaeltaneet aaveet jäävät muuten uteliaina nurkkiin huokailemaan ja aiheuttavat ikävää vetoa jalkoihin.)


 Pohjalle saostuva vihreä liemi syntyi rapsuttemalla pohjalle ensin vihreää liitua ja lisäämällä Fimo Liquid -geeli päälle, ja pyöräyttämällä vain hivenen hammastikulla väriä sekaisin. Sitten lusikka perään ja uuniin jähmettymään.


Rouhean työtason jätin pitkän juupas-eipäs-mietinnän jälkeen melkein käsittelemättömäksi balsapinnaksi. Karheaan puun pintaan on läikähdellyt monenlaista noidan eksoottisista kokkailuista.


 Takka on noidankin kodin sydän.




Liekit lepattavat kuivien koivuhalkojen alla vasta heräillen. Kohta leimahtaa.   
Pienessä ruuvissa roikkuva messingin värinen, ruskealla akryylimaalilla ruosteiseksi huijattu metallinen kädenjatke on apuna uunin pellin avaamisessa ja sulkemisessa.

 Tämän tuvan peltiä tosin ei hetkeen ole suljettu, kun hämähäkin verkot ja niiden kärpäspaketit ovat häirintymättöminä sijoillaan. 
Katon korkeuksissa roikkuu häkkejä ja luukutukseen soveltuva ansalaatikko. Materiaaleina balsa, taipuisa rautalanka, akryylimaalit ja kapea nahkanauha luukun saranoissa.

 Toisella seinustalla tupasessa on myös noidan välineitä ja astioita.

 Hämähäkin myrkky on hyvä pitää ylähyllyllä. 

 Lautanen on ohutta posliinia, kuva vanhan lautasen pintakuvioituksesta googlailtu netistä, pienennetty mittakaavaan ja siirretty decal-tekniikalla lautaselle.




 Hunajalla makeutettu koppakuoriaistiiviste on noidan herkku ja pitää hampaat huonossa kunnossa.





 Vanha peltisaavi alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä siinä vesi pysyy. Juokseva vesi noidan mökissä tarkoittaa suolammesta ämpärin kanssa juosten haettua.
Ämpärin olen aiemmin ruostutusaineilla käsitellyt, ja vesi on hartsipohjaista kovetettua keinovettä.

Punaisen pikkujakkaran tein myös jo aiemmin, ja tästä ympäristöstä sekin paikkansa löysi. Luuta on koivun oksaa ja askartelujuutista nykäistyjä säikeitä. 


 Ikkunan ulkopuolella poseeraa kääpiöviikuna.

Verhoksi vaihdoin myrkynvihreästä ompelulangasta virkkuukoukun avustuksella riipimäni tekeleen. Kerrankin sai virkata oikein tarkoituksella huonosti!

 Ikkunanlaudan kynttilä on pumpulipuikon varren pätkä, valkoista akryylimaalia talina ja ompelulanka sydämenä. Rosoinen metallialunen löytyi jemmasta, enkä yhtään muista, mikä se joskus on ollut.

 Lattialle mallailin muutamaa mattoa, mutta se on lopulta parempi ihan paljaana.