pikkuruista

pikkuruista

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Ah, pinnat valmiina


Viimeinkin kahden kellon ympäri intensiivisesti syvällä hartaudella piperretyn ja näperretyn vapaapäivän jälkeen pääsin kokoamaan noitamökki-palapelin osaset paikoilleen lyhtyyn. Avohyllyt nousevat korkeuksiin, ja ylimmille tasoille ei siviili ilman tikkaita yllä. Noitahan sinne pääsee toki helposti luudalla.

Uunin pelti syntyi nuppineulasta, pahvista ja maali- ja liimatipoista.


Ikkunan taakse noita näkyy loihtineen maisemaksi jättimäisen, sotkuisen keittiön. Makunsa kullakin. Itse suosisin mieluummin rauhallista rantamaisemaa.

Melko mökkirähjä siitä tuli. Seuraavat vapaapäivät menevätkin noidan muuttokuormaa purkaessa. Ensimmäiset säkit on nurkkaan jo raahattu. Hämähäkin jalkoja ja noidan teetä.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Soppa tulille

Maagiset keitokset eivät synny ilman avotulta.

Kukka-asetelmasta taannoin jemmattu paspiskimpale päätyi takkamateriaaliksi.

Paspista en olekaan aiemmin hyödyntänyt missään. Mukavan helposti muotoiltava materiaali, mutta tökkimistä tai painelua se ei kyllä kestä. =) Lepattavasta led-kynttilästä lainasin pohjalle tulen. 

Tulipesän yläpuolelle muotoilin lipan kahdesta paspis-levystä, joiden väliin taittelin metallikoukun jatkoksi rautalankaa tulevan myrkkypadan painoa jakamaan. Matta kalkkimaali toi pintaan muuratun tuntua.

Toinen kalkkimaalikerros peitti paspiksen vihertävän sävyn alleen. Tosin murentelin paspista vielä kostean maalin pintaankin sammaleiksi. Kalkkimaalin kuivuttua nokesin tulipesän liidulla ja akryylimaalilla.

Siitä tuli aika rouhea ja rujo, ihan noidalle käypä.

 
 Tuliledin päälle lohkoin pienestä koivunrisusta halot, joita mustutin kynttilän päällä. 

Padan muotoilin aiemmin balsasta, lisäsin rautalangan kahvaksi ja paistoin vielä sattumineen kauhoineen Fimo liquidin kanssa. Liemen jähmetyksen jälkeen sudin pintaan kiiltävän lakan. 

 
Varsin epämääräinen keitos on tuloillaan. Pataan näkyy päätyneen kokonainen luu, rotan häntä, myrkyllinen sieni, jonkun poloisen sininen silmä, kauhassa kiemurteleva kastemato ja muuta epämääräistä. Enpä tahtoisi koemaistaa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Lahoa lattiaa


Seinien jälkeen piti vielä malttaa lattia tehdä ennen seinänpystytystalkoita. Sitä pähkäilin kohtuuttoman pitkään. Yksi vaihtoehto oli jättää tuollaiseksi ruostelattiaksi, mutta metallilattia ei oikein noidan metsämökkiin istu ja värikin olisi turhan tumma. Tulostin monta lauta- ja kivilattiaprinttiä malliksi, mutta ei oikein istunut nekään.

Päädyin sitten lisäämään krakleerauslakan suoraan ruostelattian päälle, ja pintaan sekoitus harmaata kalkkimaalia ja valkoista akryylimaalia.

Krakleerauspinnasta tykkään kyllä hirmuisesti. Tummalla pohjalla halkeamat tulevat vielä erityisen hyvin esiin.

Sammaleisen myrkynvihreä akryylimaaliseos vielä kuivaan pensseliin ja ikälisiä pintaan.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Noitamökkiin seinät

Etsiskelin noitamökin raameiksi lasikannellista kynttilälaatikkoa, mutta tämän ruosteisen lyhdyn bongattuani tuli suunnitelmaan muutos.

Pohja on mitoiltaan 19x19 cm ja korkeutta lasiseinillä 25 cm.

.
Heräsi visio mökkirähjästä, tulisijasta nurkassa ja monista avohyllyistä korkeilla seinillä.

Aloitin päätyseinästä. Leikkasin lasiseinän kokoisen palan pahvista ja päällystin ohuella balsalla. Kaikkien seinien päällystäminen suoraan lasin päälle ei olisi onnistunut, koska seinät eivät olisi mahtuneet enää takaisin paikoilleen pariakaan milliä paksumpina.
Vasemmalle nurkkaan muurataan tulisija, joten tulisijan kohdalle kulmiin tulostin Pinterestistä rapistuneet betoniseinät. Muutoin takaseinä on vanhaa harmaata lautaa. Viillot vetelin mattopuukolla suoraan balsaan ja päälle tuli kerros harmaata mattaa kalkkimaalia.

Väliin poikkiviiltoja laudanvaihtoihin, ja akryylimaaliin dipatulla coctailtikulla naulat päihin. Lautapintaa käsittelin kuluneeksi pastelliliituun pyyhkäistyllä sormella hieroen ja kuivalla akryylimaalipensselillä hipsien.

Avohyllyt ja työpöydän veistelin 2 mm jämäkästä balsasta. Valaistuksessa kokeilin nyt led-valonauhaa, siis ohutta taipuisaa metallilankaa, jossa pienet diodit ovat sellasenaan matkan varrella tasaisin välein. Vanha kolviparka ei enää tinaa jaksa sulattaa, ja tällä taktiikalla ei sen kummempia sähkötöitä tarvitse.

Valot jakautuivat nyt minne sattuivat osumaan, pääasia, että tuovat hyllyjen myrkkypurkkeja paremmin esiin. Metallilangan mutkakohtiin naputtelin rautalangasta taitetut pienet U-naulat kiinnikkeiksi.

Ensin meinasin jättää avohyllyt puupintaisiksi, mutta muutin mieleni ja maalasin nekin vielä kalkkimaalilla. Maalasin myös alumiinin väriset langat, ja niistä tulikin heti enempi sähköjohtojen näköiset. Myös diodit kuorrutin maalilla, jolloin valosta tuli vähän himmeämmät ja pehmeämmät.

Vähän rouheat ja viimeistelemättömät ovat noitamökin sähköt.  Millä lie maahisilla sekin työ teetetty.

Tulisijan kulmaan jätin takan valolle läpiviennin. Hormia kohti nousevan noen hieroin mustasta liidusta.

Vasemmalle seinustalle sama kuvio pienin muokkauksin. Pohjaksi vaihtui tässäkin pahvi+balsa. Kulmaan betoniseinä, viereen lautaa. Mitään syvempiä kaappirakenteita tilaan ei mahdu, joten avohyllyjen lisäksi päädyin koukkuihin. Tangot taittelin rautalangasta ja koukut ovat jotain pikkuruisia korun osia, jotka sai pihdeillä kätevästi puristettua rautalangan ympärille.

Ne saivat vielä pikaruostutuksen ruskealla akryylimaalilla.

Rautalankakoukkuja ja pikkuruisia ruuveja (minisaranoista ylijääneitä) vielä seuraksi.

Bonuskuva, koska kevätaurinko ♡

 
 Ja vielä oikean puoleinen seinä. Tämän pinnoitin suoraan lasiseinän päälle, niin sain hyödynnettyä lasin ikkunaksi. Ikkunan alapuolelle tulostin tiiliseinän. Muutoin maalasin lasin ensin kalkkimaalilla harmaaksi, väliin krakleerauslakka ja sen kuivuttua pintaan vielä valkoinen akryylimaali. Valkoinen maali lohkeili hienosti vanhan rapistuvan seinän näköiseksi.

Viimeistelin vielä akryylimaalisammalilla ja kosteusvauriomerkeillä.

Ikkunaan mallailin risaa verhoa, mutta taidan virkata tähän vielä itse raaskumman.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Lonkeroita

Keittiö on ajautunut jälleen sellaiseen kaaokseen, että sille on yleensä vain yksi syy: uusi roobox-idea. Niin nytkin. Fimo-massa sekä massana että geelinä on pitänyt lonkeroissaan jo muutamana iltana.


Miksikähän en jo ennemmin sitä tehnyt? Noidan maja jos joku on se paikka, missä mielikuvitukselle ei ole minkäänlaisia häiritseviä rajoja ja missä saa oikein mässäillä rosolla, rähjällä ja epäsiisteydellä. Ja kaikella ällöllä. Nyt riitti söpöily vähäksi aikaa!

Mustekalan lonkeroita varmasti tarvitaan noitakeittiöön.  

 
Lonkeroiden väri piti ensin luntata netistä. Sopiva yhdistelmä punaista ja ruskeaa Fimoa leipoutui tasaiseksi massaksi ja kapeneviksi pötköiksi. 

Sitten pötkön taputtelu vähän litteämmäksi, ja valkoisesta Fimosta pyöreät nokareet imukuppien aiheiksi.


Nokareihin sai lyijytäytekynän ohuella kärjellä painettua sopivan kokoiset imukupit.

Sitten lonkero kerrallaan koriin. Vihreä ostoskori sattui löytymään jemmasta, kun kaivelin sopivaa astiaa lonkeroille - sellaista, etteivät jäisi liikaa piiloon. Tämä sopi tarkoitukseen hyvin, vaikka koria joskus ostaessani olen visioinut vanhasta kaupasta.

Lonkerot jähmettyivät sijoilleen uunin kuumuudessa, ja jäähdyttyään ne saivat päälleen liman (kiiltävän lakan). Koria käsittelin myöhemmin vielä ruosteiseksi akryylimaalilla.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ei pöllömpää!

Viikonlopun stressinpurku onnistui taas tehokkaasti koko lauantain näpertelyllä.

 
Pieniin 2 cm lautasiin siirtelin kokoelman pöllöjä. 1:12-mittakaavaan nämä ovat seinälautaskokoa.

Tuollaisen keräilykokoelman tekemisessä parasta on kuvan vaihtuminen joka lautasta tehdessä. Mistään kuvasta kun ei ennakkoon tiedä, miten hyvin se asettuu lautaselle ja onko lopputulos hyvä vai ei. 

 
 Nämä istuivat lautasille ihastuttavan nätisti kaikki. Mitäpä muuta pöllöiltä voisi odottaakaan!



 Uusi kokeilu olivat nämäkin pikaruokalautaset. Kuvio siirtyi lautaselle yllättävän hyvin, reunaviillot hävisivät värien ja tekstien lomaan.


 Näitä ruusulautasia olen tehnyt aiemminkin.




 Taikaa tein nyt neljänä eri versiona. Näihin ei vain kyllästy.


Sininen kettu säilyi omana suosikkinani ja nippu kettuja kömpi ruokasalin kaappiin.


 Uusi marjainen kokeilu.

Pienimmille pikkuihmisille omansa.


Viime viikolla posti toi suloisen tulppaanikimpun. Kevät! <3